Don't want to wake up.

Ahdistaa. Eikä vain ajatuksen tasolla. Tunnen sen koko kehossani. Kello on kaksi enkä saa unta. En saa mitään aikaan ja ahdistus lisääntyy entisestään. Tekee mieli itkeä, mutta itku on patoutunut syvälle sisälleni eikä se ole sieltä ulos tulossa selvin päin. Vittu. Päätä särkee ja yskittää. Mistään ei taaskaan tule yhtään mitään. Haluan vain lopettaa ajattelun ja nukahtaa mutta sekään ei vain ole mahdollista. En muista milloin viimeksi olen ollut näin syvällä. Mikään ei tunnu miltään ja koulupäivän jälkeen vain makaan sängyllä odottaen, että joku kysyisi mikä on, ja saisin vastata että väsyttää vaan. Toivottavasti en herää aamulla. Se on ollut ainut toiveeni pitkään aikaan. 

...ja pahoitteluni sekavasta tekstistä, piti vain päästä vähän purkautumaan.