Tired, that's what I am.

Ilmastointi humisee, muut nukkuvat. Kello on vasta yksitoista mutta lukio ja ensimmäistä kertaa tänä syksynä lähestyvä koeviikko painavat kaikkien harteita. Vastaan kävelee toinen toistaan väsyneempiä silmäpareja ja tummempia silmäpusseja. Olisi ihanaa, jos olisin väsynyt vain silloin kun koulu painaa. Mutta ei. 

Väsymys on moniulotteinen käsite. Kaikki määrittelevät ja kokevat sen eri tavalla. Minulle väsymystä on kahdenlaista. On sitä väsymystä, kun ei ole nukkunut kunnolla ja silmien auki pitäminen tuottaa vaikeuksia, ja sitä, kun ei vain jaksa elää. Jälkimmäistä on niin hankala selittää, etten tiedä yritänkökään. Koen kumpaakin väsymystä jatkuvasti. En edelläänkään nuku kunnolla, joten minua väsyttää aina. Enkä myöskään jaksa elää.  Sen sanominen kuulostaa hassulta, koska sanavalinta on väärä, mutten tiedä parempaakaan sanaa kuvaamaan oloani. Sanon aina, että tämän tunnetilan tietää vain jos sen on itse läpikäynyt. Olen vain niin väsynyt kaikkeen. 

Pitäisi kirjoittaa aineistoessee, lukea kirja, tehdä kuvistöitä, panostaa terveystietoon, opetella musiikin teoriaa, kuunnella musiikin historian biisejä ja kirjoittaa puhe.  Niin paljon tekemistä, niin vähän kiinnostusta ja olen niin väsynyt. Ehkä vain menen suihkuun ja sitten nukkumaan. Jos en erehdy käynnistämään playstationia. Vittu.