I just want to go home

Täällä taas. Menin keskiviikkona kotiin, vaikka koulu olisikin loppunut vasta torstaina. Pidennetty viikonloppu tuli todellakin tarpeen. Olen potenut pientä koti-ikävää tässä viimeaikoina, enkä olisi halunnut tulla takaisin. En tosin tiedä onko se oikeasti koti-ikävää, vai johtuuko se vain siitä, että olen niin masentunut, enkä jaksaisi käydä koulussa. Olen kurkkua myöten täynnä läksyjä, tunnilla istumista, kuuntelemista, keskittymistä, kavereitakin... Varmaan olen kertonutkin, että jaan huoneeni toisen tytön kanssa. Noh, se alkaa pikkuhiljaa käydä hermoilleni. Ei sillä, että huonekaverissa olisi jotain vikaa, mutta minulla ei ole ollenkaan omaa rauhaa. Koko ajan on joku samassa tilassa ja se ahdistaa minua. Voisin tietenkin muuttaa muualle, mutta en halua. Tässä hommassa on sekin vika, että huonekaverini menee myöhemmin nukkumaan, mitä minä haluaisin, eikä anna minun nukkua. Valoja kun ei voi laittaa pois päältä, tai jos voi, niin ne pitää sytyttää jossain välissä, eikä kännykän valossa voi toimia. Koneellekaan ei voi mennä toiseen huoneeseen, koska ei jaksa raahata sitä muualle. Kärsin sitten väsymyksestä mikä saa aikaan vielä pahemman olon.

Eilisilta oli hankala. Istuin kotona sohvalla ja tuijotin televisiosta jotain poliisisarjaa. Vanhempani menivät nukkumaan ja romahdin. En olisi halunnut enää elää, millään ei ollut väliä. Millään ei oikeastaan ole väliä nytkään, haluan vain pois täältä. Haluan kauas suomesta, ihan kuin se vaikuttaisi mielialaani jotenkin. Haluan vain tämän kivun ja tyhjyyden pois. En enää kestä yhtään mitään. Parasta on, etten edes tiedä mistä kyseinen olo johtuu. Siihen ei ole mitään syytä, se vain tulee. En pysty kontrolloimaan sitä mitenkään. Tunne, joka on maailman hirvein, mutta silti niin turvallinen. Niin ihmeellistä. Olen koukussa tuohon tunteeseen, vaikka se saa minut vain tuhoamaan itseni pala palalta.

Juuri nyt haluan viiltää. Käyttää ihoani kanvaasina ja terää kynänä. Kipu. Tarvitsen sitä kuin lapsi äitiään. Haluan, mutta en jaksa saati sitten pysty. Kämppikseni on vielä hereillä ja hän ihmettelisi miksi kannan sinistä rasiaa mukana vessassa, tai miksi minulla kestää siellä niin kauan. Olisi vain helpompaa olla kotona. Siellä minun vain pitäisi piilottaa kaikki äidiltä ja isältä, mutta se on yleensä ollut helppoa. Pääni on tukossa ja olen turta. Kello lähenee kolmea yöllä. Minun muka pitäisi kirjoittaa biologian essee huomiseksi. Tai siis täksi päiväksi. En halua, eikä minua kiinnosta. Taidan vain kuolla kyyneliin ja mennä nukkumaan. Tai sitten tapan itseni esseetä kirjoittaessani. Harmikseni olen jo syönyt kaikki kipulääkkeeni.