I am powerless

Koulun loppuun on vielä muutama viikko. En tiedä jaksanko. Viimeisillä viikoilla ei yleensä tehdä yhtään mitään järkevää, mutta sehän siinä onkin. Saan kävellä yksin ystävieni perässä paikasta toiseen. Kun he juttelevat keskenään istun vain porukassa. Muka kuulun heidän porukkaansa. Paskat. Olisin voinut skipata koko kouluvuoden. En ole saanut mitään muuta aikaan, paitsi kipua ja harmia. Kuinka monet saavat kärsiä takiani...
      Minulla on kesätöitä kaksi ensimmäistä lomaviikkoa, mutta se ei haittaa. Kunhan pääsen pois koulusta ja niiden ihmisten keskeltä. Olen kesätöissä paikallisessa päiväkodissa. En itseasiassa malta odottaa! Pidän lapsista, vaikkakin he saavat minut hermoromahduksen partaalle kun huutavat. Ryhmä, johon menen avuksi on vuororyhmä. Lasten vanhemmat ovat vuorotöissä, joten heillä ei ole säännöllisiä hoito-aikoja. Lapset ovat 1-5 vuotiaita. Toivon vain, että ryhmän oikeat ohjaajat suhtautuvat minuun hyvin. En halua olla heidän tiellään, mutten myöskään liian syrjässä. Kaikkia kiinnostaa taas vaihteeksi. Ihan sama.
      Huomenna on torstai. Pääsin itseasiassa juuri koulusta. Minulla on älytön määrä tekemättömiä tehtäviä, mutta luulen, että ne myöskin jäävät tekemättä. Ei kiinnosta, enkä edes voi vaikuttaa numeroihini enää, joten tehtävien tekeminen olisi turhaa. Voin vain näyttää kuuntelevani tunneilla, jos haluan parantaa numeroitani. Ei jaksa kiinnostaa.

Voisin tästä siirtyä sängyn puolelle ja nukkua loppupäivän. Öitä.