All I want to know is why?

Miksi? Miksi? Miksi? Miksi en ole kaunis niin kuin muut? Miksi juuri minun pitää aina epäonnistua kaikessa? Miksi muut saavat sen mitä haluavat, mutta minä en? Miksi olen aina kaikille se toinen vaihtoehto? Miksi kiinnyn muihin liikaa? Miksi olen huono kaikessa? Miksi en voi olla täydellinen? Miksi en voi vain kuolla pois? Miksi?
      Kysymykset kaikuu pääni sisällä. Miksi? Petollinen kaikista kysymyksistä heti "Entä jos?" rinnalla. Saan kiduttaa itseäni näillä joka ikinen yö vastausta saamatta. Olen kyllästynyt pohtimaan samoja asioita päivästä toiseen, mutta siltikään en tee asialle yhtään mitään. Olen muka niin masentunut etten vain saa mitään aikaiseksi. Paskat. Olen vain paska. Jos en oikeasti halua kärsiä enää, miksi en tee asialle yhtään mitään? Jaa, olisi kiva tietää. Minulla ei ole vastauksia yhtään mihinkään.
      Tässäkään postauksessa ei taaskaan ole mitään järkeä. Miksi edes kirjoitan? Ketään ei kiinnosta joten voisin vain olla hiljaa ja kärsiä. Mutta kun ei. Pitää päästä kertomaan muille kuinka syvältä elämä voi olla. Tuskin edes saan välitettyä tunteitani oikein näin tietokoneen välityksellä. Alan pikkuhiljaa kyllästyä itseeni.
      Ja kohta taas pitää herätä uuteen päivään, joka sattuukin olemaan maanantai. En jaksa. Kuten olette ehkä huomanneet, vihaan maanantaita yli kaiken. Ehkä vain jään sänkyyn koko päiväksi. En olekaan tehnyt niin pitkään aikaan. Valetta.

Ihan sama.