I don't want to fall in love with you.

En tiedä, mitä tästä postauksesta tulee. Hyvällä tuurilla en edes saa valmiiksi. Minulla on aika paljon mielenpäällä tällä hetkellä. En oikein tiedä kenelle voisin puhua, koska mikään ei enää auta. Pääni lyö tyhjää. Kepit vituttaa (tosiaan kepit vaikka mitään ei ole niinkään sattunut). Miehet vituttaa, vaikka kukaan ei suoraan ole mitään minulle tällä kertaa tehnyt. Koulu vituttaa. Kaikki.
      Haluaisin tutustua yhteen uuteen poikaan koulussamme, mutta en oikeen tiedä.. En halua satuttaa ketään, tai vaivata. En mylskään halua satuttaa itseäni enää enempää. Siksi en tutustu uusiin ihmisiin. Tiedän, että tulen "riippuvaiseksi" heistä, tai ehkä oikeammin sanottuna minun olisi pakko puhua heille koko ajan. Sitten minuun kyllästytään ja välit pistetään poikki. Kyllä, tiedän miten se menee. Ehkä vain luulen että näin käy, mutta pelkään oikeasti. En vaan halua olla yksin enää hetkeäkään. Minulla on peräti kaksi tai jopa kolme, ellei neljä ihmistä joille soittaa tai laittaa viestiä, mieltä painaa joku tai vain tarvitsen seuraa. En tosin koskaan hae muista ihmisistä tukea kun sitä tarvitsisin. Pelkään jääväni yksin taas kerran. Jotenkin kaikki vain katoavat ympäriltäni.
     Yksinäisyys on tunteena hauska. Voin olla iloisessa ilmapiirissä ystävien ja tuttujen ympäroimänä, mutta tuntea silti olevani yksinäinen, enkä saa ajatusta katoamaan. Tiedän etten ole mutta silti tunnen niin. En tiedä. Ehkä on vain kaikkien kannalta parempi lähteä pois elämästäni syystä tai toisesta. Minun ei ainakaan tarvi ottaa isoa ihmismäärää huomioon sitten, kun vihdoin päätän tappaa itseni.