sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Crystal eyes, never cries

Vittu. Tekee mieli viiltää syvälle, sinne mistä tämä kipu kumpuaa. Haluan vain sahata kättä veitsellä niinkuin perjantaiyönä. Olin niin shokissa ettei se edes sattunut. Veitseni oli muutenkin niin tylsä etten edes saanut sen syvempää viiltoa aikaiseksi. Olen taas kotona mummolasta, vitutus huipuissaan ja huomena pitäisi jaksaa raahautua kouluun. Koulun jälkeen luultavasti käyn kyselemässä TET-paikkaa kaverini T:n kanssa. Olin tosiaan viikonlopun mummolassa. Tänään oli serkkuni konfirmaatio.
      Olin suunnitellut, näkeväni muutamaa kaveria tänään, mutta jostain kumman syystä tekstasin heille etten jaksa lähteeä minnekään, koska väsyttää ja on huono ilma.. Sitten yksi näistä kavereista kuitenkin soitti minulle vähän myöhemmin, että voiko hän tulla vaikka meille. Näin siis häntä. Hengattiin meillä aluksi ja sitten lähettiin viereiseen puistoon istumaan. Tulin aika vasta kotiin, eikä enää ole kamalan paska olo, mutta kyllä se tässä yön aikana ehtii taas hiiviskellä esiin. Varmasti ehtii...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti