Tired eyes won't cry

Olen taas ollut erittäin aktiivinen kirjoittaja. Selittelyä? Okei, en ole jaksanut, halunnut, muistanut. Luultavasti päivitän tämänkin postauksen jälkeen seuraavan kerran kuukauden päästä, tai jotain sinnepäin. Piti vain tulla ilmoittamaan, että hengissä ollaan. Vielä. En ole nukkunut hyvin kuukausiin. Eli menen edelleen saman kaavan mukaan kuin viimeksi selitin. Se käy voimille. Voisin toki käyttää äitini unilääkkeitä, mutta luultavasti ottaisin niitä vain liikaa ja kuolisin siihen. Sehän on juuri mitä haluan, mutta en tiedä. Ehkä vain kärsin, koska ansaitsen sen.
      Lintsaan tämän viikon koulusta. En vain jaksa mennä sinne ja tuntea itseni mitättömäksi. Voisin vain ottaa ja lähteä kauas pois Suomesta. Mennä asumaan vaikka sillan alle, jäätyä vaikka sinne, ihan sama, kunhan pääsen pois täältä. Vielä joku päivä muutan pois täältä, enkä tule enää koskaan takaisin. Tämä maa ei saa minussa aikaan mitään muuta, kuin ahdistusta, masennusta ja kyyneleitä. Tämä maa ja nämä ihmiset saavat minut kyllästymään. Tosin, olen onnellinen että olen saanut varttua täällä, enkä missään muualla. En taida jaksaa selittää miksi. Logiikkani on mahtavaa, tiedän.

Nyt taidan laittaa nukkumaan, vaikka yöllinen bloggaus on parasta. Öitä.